Seiväshyppy näyttää ilmavalta leijunnalta, mutta vaatii tarkkoja askelmerkkejä, taitoa ja henkistä kanttia. Samoin työelämä. Näkyvä osa voi olla vain pieni osa kokonaisponnistusta.
Seiväshyppy on laji, jossa riman ylitys edellyttää täydellistä kehonhallintaa ja tasapainoa. Samalla tavalla työntekijät – olivatpa he vasta-alkajia tai kokeneita konkareita – tarvitsevat elämäänsä tasapainoa ja suuntaa. Kun askelmerkit ovat kohdillaan, jokainen tietää, minne ollaan menossa ja miksi.
Kovistakin ponnisteluista huolimatta työntekijä jaksaa tavoitella korkeuksia, kunhan hän saa riittävästi kannustusta ja tukea. Ja silloin, kun työntekijä putoaa korkealta, on tärkeää, että laskeutumispatja on pehmeä. Näin vältetään turhat loukkaantumiset – eikä kenenkään mieli murru.
Joskus rima tippuu, mutta niin tippuu myös maailmanmestareilta. Silloin ei etsitä syyllisiä, vaan katsotaan yhdessä missä meni pieleen ja yritetään uudestaan. Työelämässä riman ylitys voi tarkoittaa ensimmäistä asiakastapaamista, uuden vastuun vastaanottamista tai vaikean päätöksen tekemistä. Ponnistus voi jännittää, mutta onnistuminen kasvattaa itseluottamusta.
Ja kun rima pysyy ylhäällä – me kaikki tunnemme sen hetken: ME TEHTIIN SE! YHDESSÄ! Silloin tuuletamme kuin Armand Duplantis ja ehkä revimme paidat päältämme.
Työnohjaus auttaa työntekijää tunnistamaan omat vahvuutensa, hiomaan askelmerkkejään ja kuulemaan, milloin vauhti on oikea. Samalla se luo tilaa ajattelulle – ei suorituspaineiden alla, vaan uteliaisuudella ja itseluottamuksella.
Työnohjaus ei ole terapiaa, vaikka se saattaa olla hyvinkin terapeuttista. Se voi auttaa työntekijää nousemaan takaisin jaloilleen ja jatkamaan matkaa, sillä joskus tie kohti huipputavoitteita ei ole täysin suoraviivainen.
Ennen kuin työntekijä saavuttaa korkeimmat huippunsa, on mahdollista, että hänen toinen jalkansa on jo toisen työpaikan ovenraossa. Se riski on aina olemassa, mutta sen kanssa työnantajien on vain opittava elämään. Ovet käyvät molempiin suuntiin: sisään ja ulos.
Työnohjaus on kuin valmentaja kentän laidalla: ei juokse puolestasi, mutta auttaa sinua hoksaamaan, milloin kannattaa ponnistaa – ja minne.
Valmentajan vinkit riman ylittämiseen
Haastattelin Kuivasjärven Auran & Oulun Seudun Urheiluakatemian yleisurheiluvalmentajaa Könösen Henriikkaa, joka on itsekin hypännyt seivästä. Laskimme nopeasti, että hyppyjä olisi noin 50 000! Hänen ajatuksensa istuvat hämmästyttävän hyvin myös työelämään.
“Askelmerkit ovat päiväkohtaisia. Välillä ne ovat lähempänä ja välillä kauempana. Hoksautan urheilijoita itse huomaamaan, miten pitää toimia – en anna valmiita ratkaisuja. Näin he oppivat parhaiten ja näin olen itsekin oppinut.”
“Pettymykset kuuluvat elämään. Yksin ei saa jäädä. Hetken saa harmittaa, mutta ei saa jäädä vellomaan pettymyksen tunteeseen.”
“Ole oma itsesi ja anna mennä. Anna kaikkesi ja muista positiivisuus.”
Ja lopuksi: kysymys sinulle
Kun rima nousee omassa elämässäsi – kuka on sinun valmentajasi kentän laidalla?
Seiväshypyssä jokainen ylitys on tiimityötä: urheilija hyppää, mutta valmentaja on aina kentän laidalla. Sama pätee työelämään. Kun rima nousee, tarvitset tukea, joka auttaa pitämään suunnan kirkkaana, rytmin tasaisena ja uskon vahvana.
Työnohjaus voi olla juuri se tuki. Minä voin kulkea rinnallasi kentän laidalla – kysyä oikeat kysymykset, auttaa sinua hoksaamaan olennaisen ja löytämään voimaa ponnistaa korkeammalle.
Jos haluat kuulla lisää työnohjauksesta, ota rohkeasti yhteyttä. Katsotaan yhdessä, miten rima pysyy ylhäällä.