Yrityskulttuurista puhutaan usein hienoilla sanoilla. Siitä tehdään kalvosettejä ja kirjataan arvolupauksia. Mutta todellisuudessa kulttuuri paljastuu paljon yksinkertaisemmin – arjen pienissä teoissa.

Lentoyhtiö Southwest Airlinesin perustaja ja kulttuurijohtamisen pioneeri Herb Kelleher on sanonut sen osuvasti: “Yrityskulttuuri tarkoittaa kaikkea sitä, mitä tapahtuu, kun kukaan ei katso.”

Juuri niin. Kulttuuri näkyy kahvihuoneessa, yövuoron vaihdossa, Teams-palavereissa ja siinä, miten johdetaan, kun muutokset seuraavat toisiaan.

Minun kulttuurisoppani

Kirjassaan Yrityskulttuuri on kuningas Panu Luukka muistuttaa, että ratkaisu intohimoisempaan työelämään löytyy ihmiskeskeisestä kulttuurista. Työnohjaajana olen nähnyt, miten juuri nämä ainekset tekevät arjesta sujuvampaa ja työstä merkityksellisempää. Minun reseptini näyttää tältä:

  • Tukeva desi luottamusta – ilman sitä mikään ei pysy kasassa.

  • Reilu annos oikeudenmukaisuutta – kaikille sama mitta.

  • Ripaus joustoa – työajat ja tavat eivät voi olla kiveen hakattuja.

  • Iso lusikallinen hyvinvointia ja osaamisen kehittämistä – muuten soppa kiehuu yli.

  • Runsas loraus avointa viestintää molempiin suuntiin – jotta kaikki tietävät missä mennään.

  • Täysi mitta yhteisöllisyyttä – se ratkaiseva maku, joka tekee arjesta inhimillistä ja maukasta.

Kun nämä ainekset sekoittaa, syntyy ihmiskeskeinen kulttuurisoppa. Ei liian monimutkaista – mutta sitäkin tärkeämpää ja maukkaampaa.

Päivin padassa poreilee onnellistaminen

Haastattelin Original Sokos Hotel Arinan hotellinjohtajaa Päivi Kaarlelaa, joka tiivisti oman reseptinsä yhteen sanaan: onnellistaminen.

“Työntekijöillä on lupa tehdä asiakkaan hyväksi päätöksiä ja yllättää iloisesti. Se kerrotaan jo perehdytyksessä.”

Arjessa se voi tarkoittaa, että työntekijä ajaa asiakkaan auton parkkihalliin, ulkoiluttaa koiran, joka on jäänyt päiväksi huoneeseen tai ottaa rauhattoman lapsen syliin, jotta vanhempi saa syödä aamupalansa rauhassa.

Kuski vai takakontti?

Panu Luukka sanoo, että kulttuuria ei voi ohjata takakontista käsin. Sama näkyy Päivin johtamistyylissä: hänen päivänsä alkaa kierroksella hotellissa.

“Haluan, että ihmiset näkevät minut ja voivat kertoa, mitä pinnalla kuplii. Tätä työtä ei voi tehdä tornista eikä etänä.”

Yksi vinkki johtajalle

Jos sinun pitäisi antaa yksi vinkki muille johtajille kulttuurin kehittämisestä, mikä se olisi? Päivi kiteytti vastauksen näin:

“Tiedosta, millaista kulttuuria haluat ja ala itse tehdä niitä tekoja. Aluksi moni juttu on vähän kömpelöä, mutta tärkeintä on aloittaa. Ja ennen kaikkea – johda esimerkillä. Jos haluat kohtaamista, kohtaa itse. Jos haluat rohkeutta, näytä sitä.”

Miltä soppa maistuu?

Sanotaan, että kulttuuri syö strategian aamupalaksi. Eikä ihme. Jos kulttuuri kantaa, strategia lentää. Jos se jarruttaa, strategia jää paperille. Bon appétit!

Hoksautus: kulttuurisoppa ei synny vain johdon reseptillä, vaan meistä jokainen on kokkina – ja hyvä niin.

Toisin sanoen, me kaikki olemme tämän soppakattilan äärellä – mutta jos sinä olisit keittiömestari, mitä lisäisit seuraavaksi kulttuurisoppaasi? Rohkeutta, luottamusta vai ripauksen lisää yhteisöllisyyttä? Mitä laitetaan?

Iso kiitos Päiville oivalluksista, nauruista ja liikutuksen hetkistä ❤️