Jos minulla olisi kristallipallo, voisin kysyä sinulta:
Mitä haluaisit, että siellä näkyy?
Ajatus on kiehtova. Kristallipallon äärellä voisi nähdä tulevaisuuden, saada vastaukset isoihin kysymyksiin ja löytää polun, joka johtaa juuri oikeaan suuntaan. Kuinka houkuttelevaa olisikaan, jos työnohjaajalla olisi valmiit ratkaisut!
Mutta hyvä uutinen on tämä: sellaista kristallipalloa ei ole olemassa. Thank gaad! Työnohjaajan tehtävä ei ole tietää, mikä on ohjattavalle parasta, eikä tuoda pöytään valmiita vastauksia. Edes ratkaisukeskeinen työnohjaaja ei omista taikasauvaa, jolla ohjattavan huolet katoaisivat. Harmillista sinänsä. Se olisi helppoa rahaa se. Simsalabim ja hokkuspokkus.
Vastaus löytyy ohjattavalta
Kristallipallo on hyvä muistutus: vastaukset löytyvät aina ohjattavalta itseltään. Työnohjaajan tehtävä on auttaa sanoittamaan toiveet, kirkastamaan tavoitteet ja tutkimaan erilaisia vaihtoehtoja. Ohjaaja ei tuo valmista ratkaisua, vaan luo tilan, jossa asiakas voi oivaltaa omansa.
Juuri siksi vastaukset ovat aitoja ja toimivia – ne palvelevat ohjattavan omaa todellisuutta parhaiten.
Työnohjaus ei ole vastausten antamista, vaan kysymisen taitoa – ja usein myös uskallusta kysyä kysymyksiä, joiden vastauksia ei vielä tiedetä. Siinä on työnohjauksen todellinen taika. Skädäm ja abrakadabra.
Prosessi, ei taikatemppua
Kristallipallo symboloi nopeaa, taianomaista ratkaisua. Työnohjauksessa sen sijaan korostuu prosessi: tutkiminen, pysähtyminen ja ajan antaminen muutokselle.
“Mitä haluaisit, että siellä näkyy?” on kysymys, joka ohjaa huomion toiveisiin ja tavoitteisiin. Se auttaa ohjattavaa kuvittelemaan, millaista arkea tai työtä hän oikeastaan haluaa rakentaa. Kun kuva kirkastuu, seuraava askel voi olla sen suuntaan liikkuminen – pienin, konkreettisin teoin.
Ei kristallipalloa, ei hokkuspokkusta – mutta on tilaa pysähtyä, oivaltaa ja kasvaa.
Trust me. I know. I’m a professional.