On työpaikkoja, joissa tunnelma on kireä, sanat punnitaan turhan tarkkaan ja energia kuluu väärinymmärrysten selvittelyyn. Ja sitten on niitä työpaikkoja, joissa jo aamun ensimmäiset sanat saavat suupielet nousemaan ylös.
Isän tunneälyn perintö
Isäni kuulemma toivotti aamuisin työkaverinsa tervetulleiksi ”riemujen ruusutarhaan” ja kaikki naistyökaverit olivat hänelle prinsessoja. Kuulostaa ehkä yksinkertaiselta, mutta juuri siksi se oli niin vaikuttavaa: hän näki ihmiset, loi heille arvostuksen kokemuksen ja loi ympärilleen hyvän ilmapiirin.
Isäni tuskin sai koskaan palkintoa tunneälystään. Eipä sillä, että olisi osannut sellaista kunnianosoitusta olla vaillakaan, mutta jos sellaisia olisi jaettu, hän olisi ansainnut suurimman. Hänen tärkein opetuksensa, jonka tulen muistamaan aina, oli: ”Ketään ei saa kiusata.” Ehkä juuri tämä periaate teki hänestä todellisen arjen sankarin.
Ilo ja huumori – tiimityön salainen voima
Isäni ”riemujen ruusutarha” oli hänen tapansa tuoda iloa työpäivään. Myös nykyhetkessä näen, miten tärkeää ilo ja nauru ovat työpaikoilla. Meidän kannattaisi hyödyntää niitä paljon enemmän. Kaikki tietävät, miten hyvältä tuntuu, kun saa nauraa yhdessä. Yhteinen huumori on yksi tärkeimpiä tapoja purkaa paineita ja rakentaa luottamusta.
Näin sen omin silmin eräänä päivänä, kun istuin lounaalla kaupungilla. Koska minulla ei ollut seuraa, seurasin ravintolan henkilökuntaa. Vuoropäällikkö heitti kokille nopean ja epäilemättä hyvän vitsin ja siitä lähti nauru leviämään kulovalkean tavoin koko tiimiin. Hymy huulilla he jatkoivat työtään. Vaikka ravintolassa oli kiire, päälliköltä löytyi tilannetajua, aikaa ja tunneälyä. Well done!
Pienet teot, suuri vaikutus
Tunneäly ei useinkaan näy suurissa juhlapuheissa tai näyttävissä palkinnoissa. Se näkyy siinä, miten kohtaamme toisen, miten tervehdimme, miten pysähdymme kysymään ’mitä kuuluu?’ ja oikeasti kuuntelemme vastauksen.
Arjen sankaruus kuuluu meille kaikille
Arjen sankaruus rakentuu näistä pienistä eleistä. Ne eivät maksa mitään, mutta niiden vaikutus voi olla mittaamattoman arvokas. Jokainen meistä muistaa hetkiä, jolloin joku sai meidät tuntemaan itsemme nähdyiksi, hyväksytyiksi tai erityisiksi ja usein juuri yhden lauseen, hymyn tai lempeän huomion avulla.
Kun pysähdymme tähän, ymmärrämme, että tunneäly ei ole vain taito johtajille tai tiiminvetäjille. Se kuuluu meille kaikille, jokaisessa kohtaamisessa. Kyllä kait tästä voisi vaikka kirjan kirjoittaa. Tai ainakin kannattaisi.
Millainen on sinun riemujen ruusutarhasi?
Miten sinä tuot iloa, huumoria ja arvostusta omaan työyhteisöösi? Ja millaisia pieniä tekoja olet itse saanut kokea, jotka ovat jääneet mieleesi?
Yksikään nuppu ei avaudu ilman valoa ja lämpöä. Samoin työyhteisö tarvitsee meitä kaikkia, jotta siitä kasvaa riemujen ruusutarha, jossa jokainen saa kukoistaa.
Olen puhunut 😉 Ja jos sinäkin haluat – puhua – saa soittaa, kirjoittaa tai vaikka faksata.