Unelmat ja uteliaisuus kulkevat käsi kädessä. Kun annamme niille tilaa, ne johdattavat meitä kohti sitä, mikä on meille merkityksellistä. Syvimmät toiveemme eivät ole vain kauniita ajatuksia – ne ovat kompassi, joka näyttää suunnan.
Olin jo kirjoittanut tämän blogitekstin valmiiksi, kun eteeni osui tuore Kauppalehti. Toimittaja Kati Munkki oli haastatellut Global Curiosity -instituutin perustajaa Stefaan van Hooydonkia ja otsikko huusi: “Uteliaisuus on kova kilpailutekijä.” Wau! Hoksauttaja on siis ajan hermolla – kannattaa olla kuulolla. Aaltoja, ystävät!
Tässä kohtaa on aina riski, että lähtee laukalle. Mutta nou can do – elämä on vaarallista, eikä aina voi pelata varman päälle.
Mutta asiaan.
Muutos ei synny itsestään
Jos emme tee mitään, mikään ei muutu. Joskus täytyy eksyä ennen kuin löytää jotakin uutta. Joskus taas elämä pysäyttää vasta silloin, kun jokin särkyy. Mutta muutos ei aina vaadi murtumista – se voi alkaa myös pienistä, uteliaisuuden ja toivon ohjaamista askelista.
Van Hooydonk muistuttaa, että uteliaisuus ei ole vain pehmeä arvo, vaan voima, joka saa meidät katsomaan tuttua uusin silmin – ja juuri se avaa oven muutokselle.
Ratkaisukeskeinen työnohjaus tukena
Ratkaisukeskeisessä työnohjauksessa keskitytään siihen, mikä vie eteenpäin jo tänään. Kysymykset auttavat kirkastamaan suuntaa:
-
Mitä kohti haluat mennä?
-
Missä olet jo onnistunut?
-
Mitkä voimavarat tukevat sinua juuri nyt?
Myös johtajuudessa uteliaisuudella on erityinen merkitys. Avasin aamulla television ja siellä MTV3:n toimittaja Ivan Puopolo haastatteli Mehiläisen johtavaa työterveyspsykologia Suvi Suortamoa. Suvi kertoi, että johtajan keskeinen ominaisuus on uteliaisuus työntekijöiden ajatuksia kohtaan – ja kyky kohdata myös haastavia näkemyksiä.
Van Hooydonk puolestaan muistuttaa, että johtajankin tärkein taito voi joskus olla ylpeästi tietämätön oleminen. Kun uskaltaa sanoa ”en tiedä”, syntyy tilaa uusille näkökulmille. Sama pätee meihin kaikkiin: rohkeus kysyä voi olla tärkeämpää kuin tarve tietää heti.
Yhdessä unelmia kohti
Unelmat eivät ole jotain, mitä täytyy tavoitella yksin. Ne tarvitsevat uteliaisuutta, rohkeutta ja joskus myös toisen ihmisen tukea. Työnohjaus tarjoaa tilan, jossa askeleita kohti muutosta voidaan ottaa rauhassa ja turvallisesti.
Tämän uteliaisuuskouluttajan mielestä jo pienet kysymykset voivat avata oven syvempään kohtaamiseen. Sen sijaan että tyytyisimme kysymään ”mitä kuuluu”, voimme pysähtyä uteliaisuudella kysymään jotain, mikä saa toisen kertomaan enemmän:
-
Mikä oli viikonlopun kohokohta?
-
Mikä sai sinut nauramaan työpäivän aikana?
Saman voimme tehdä myös itsellemme: ”Mikä sytyttää kipinän minussa juuri nyt? Mihin unelmaan se haluaa minut johdattaa?”
Lupa uskoa
Muutos ei ala siitä, että kaikki hajoaa. Se voi alkaa siitä, että annat itsellesi luvan uskoa, että jotain parempaa on mahdollista.
Unelmat eivät ole pelkkiä näkyjä tulevaisuudesta – ne ovat kutsu kulkea eteenpäin jo tänään. Uteliaisuus sytyttää kipinän, rohkeus kantaa askeleet ja yhdessä löydämme sen, mikä on mahdollista.
Pakko vielä kerran siteerata Global Curiosity -instituutin perustajaa, vaikka tämä on kyllä minun blogi. My show! Mutta kuuntele: Van Hooydonk kiteyttää sen kauniisti – ”Tutkimukset osoittavat, että kun kohtaat toisen, teet hänestä ja itsestäsi onnellisemman.” Me työnohjaajat olemme tienneet tämän jo kauan – mutta on ihanaa nähdä, että tutkimuskin tukee sitä. Siistiä.
Ei muuta kuin leukaa rintaan ja kohti uusia unelmia – vai miten se menikään? Uteliaisuus näyttää suunnan. Sinä määräät vauhdin – ja jos haluat, minä kuljen rinnalla. Hetken, vaikka pienen.